Laura:
Olin 14-vuotias kun Idols alkoi. Luultavasti katsoin Turun
koelaulut, en enää muista, koska Antti ei heti koelauluissa saanut
aikaiseksi sitä fiilistä, että vautsi. Luultavasti mietin, että toi on
ihan jees tai näin.
En muista missä vaiheessa Idolsia, kun suurin piirtein kaikki
luokallani oli sitä mieltä, että Antti ei ossaa mitään, niin se muiden
mielipide voitti omani Antista. Ehkä parisen viikkoa, maksimissaan
kuukauden olin sitä mieltä, että Antti on ihan kökkö. Kuitenkin joku
Antissa vaan käänsi asian ja en enää kuunnellut muiden mielipidettä
Antista. Finaaleissa voisin sanoa, että aloin fanittaa Anttia. Löysin
kerran siivotessa kirjeen, joka oli tarkoitus Antille lähettää Idolsin
aikana, johon olin kirjoittanut, että ei Antilla kisan paras lauluääni
oo, mutta paras silti.
Ensimmäisen levyn sai tilata Tiimarista ennakkoon ja olin aivan
täpinöissäni, kun kävin levyä hakemassa. Antissa oli vaan joku, joka
Idolsissa jo alkoi muo kiinnostamaan, joka kehittyi fanitukseksi, joka
onkin kestänyt jo sen kymmenen vuotta. Fanitus muuttunut siitä alusta,
nyt arvostan ja kunnioitan Anttia koko sydämestäni ja näen sen ihmisenä,
en ns. hahmona, kuten fanituksen alkuaikoina. Ihmisenä, joka tekee
mahtavaa musiikkia, ja joka on todella kultainen, välittävä, aito ja
sydämellinen, ja joskus myös niin, niin ärsyttävä. Onneksi nuo
positiiviset fiilikset on ne, jotka on se vallitseva fiilis Anttia
kohtaan.
Syksyllä 2006 pääsin kuuntelemaan ennakkoon Rovaniemi- ja New
York-levyt. Se oli vasta kolmas kerta, kun Antin livenä näin,
ensimmäinen kerta kun sen kanssa kasvokkain pääsin ja jännitys oli sen
mukaista. Kun vielä Antti istui vieressäni ennakkokuuntelussa,
muistikuvani ovat hieman katkonaisia sieltä, kun jännitin niin paljon.
Sen muistan kuitenkin niin selkeästi, miten vaikuttunut olin siitä,
miten jalat maassa Antti oli silloin (ja on edelleen). Kuvittelin, että
vau-fiilis Antin tapaamisesta oisi tullut siitä, että se on julkkis,
mutta se tuli juuri päinvastaisesta. Siitä, että se ei luullut olevansa
meidän yläpuolella, vaan aivan samanlainen tapaus kuin me muut siinä
huoneessa. Antti, Carla ja Tiina vaan kyllä onnistui yllättämään
suurimman osan meistä totaalisesti, Carla ja Tiina sanoi, että Antti ei
ehdi paikalle Popgramille ennakkokuunteluun, ja sitä sai hetken sitten
katsella, kun Antti ovelle ilmestyi, että se oikeasti oli siinä.
Ennakkokuuntelun jälkeen aloin käydä hieman enemmän keikoilla, mutta
2009 kun Antin ensimmäinen tauko loppui, aloin kierrellä enemmän
keikoilla.
Nyt oon nähnyt Antin 131 kertaa, tuhansia
kilometrejä busseissa ja junissa istuttuna, ja varmasti paljon edessä.
Vaikka rahaa menee ja yöunet jää aina hieman lyhyiksi keikkareissuilla,
niin keikoilla käynti tuo niin paljon hyvää, positiivista fiilistä, se
musiikki, Antin karisma, Antti, mä en vaihtaisi tätä mihinkään.:)
Sanna:
Kun näin ensimmäisen kerran Antti Tuiskun Idolsissa, niin aloin heti fanittamaan Anttia eli olen 10-vuotta fanittanut Anttia. Ja fanitan tottakai edelleenkin.
Onhan minulla muitakin joita fanitan, kuten Reckless Love.
Eli Fanitan molempia.
Minulta löytyy Antilta melkein kaikki levyt eli 7 levyä löytyy.
Ensimmäinen
Antti Tuisku
New York
Rovaniemi
Toisenlainen tie
Hengitän
Kaunis kaaos
Puuttuu
Minun jouluni
Aikaa
Minun jouluni 2
Tomi:
Mun fanitus alko oikeestaan ihan kunnolla vasta 2004,mutta kyllä mä
kattelin ensimmäistä idolskautta muutaman jakson verran ja tajusin jo
sillon,että antista kuullaan vielä :) Mun mielestä antissa on parasta
sen lauluääni ja välispiikit keikoilla on jotain niin ainutlaatusta ja
joskus ehkä jopa ihan hauskoja :-) antti on kehittynyt huimasti näitten
kymmenen vuoden aikana ja varmasti syynä siihen on se,että antilla on
mittarissa ikää jo ihan kiitettävästi.Ensimmäisellä keikalla olin 2007
ja sen jälkee oliki pikkunen tauko ja sit 2010 ja 2011 tuli ihan
mukavasti nähtyy anttia.Sen jälkeen oliki sitte tauko tuiskun pojalla ja
tänä vuonna oon päässy vaan yhelle keikalle!siinä nyt jotain tarinaa
mun anttifanituksesta (:
-Kiitos taas kaikille! ♥
